Pennut ovat nyt viiden viikon ikäisiä. Vapaudesta talossa on nautittu täysin siemauksin, joten hieman protestoiden ne ovat alkuun arkiaamuina jääneet pentuaitaukseensa. Varis tarjoilee pikku piraijoille maitohuikkaa enää harvakseltaan, ja muristen ja irvistellen se kouluttaakin, että tisseihin ei enää ole asiaa käydä kiinni noin vain.
Pennuilla on käynyt paljon vieraita, ja viikonloppua kohti tahti vain kiihtyy. Mukavasti on saatu lapsivieraitakin, eivätkä pennut taidakaan tehdä sen kummempaa eroa lasten ja aikuisten välillä. Paljon on pikkukoirat jakaneet niin pieniä teräviä hampaanjälkiä kuin pusujakin. Kiitokset vain kaikille kävijöille!
Kovasti tässä tietysti pähkäillään kuka lähtisi mihinkin kotiin vai lähteekö, ja aika pitkäänhän näitä asioita on perinteisesti pähkäilty. Eiköhän tuo kuitenkin lähiviikkoina selviä.
Pennut ovat päässeet tänä viikonloppuna ensimmäisiä kertoja ulkoilemaan. Lisäksi ne ovat saaneet kulkea talossa vapaasti muitten koirien joukossa aina kun ollaan kotosalla. On ne hauskan näköisiä pikkukoiria kulkiessaan niin tomerina ympäriinsä.
Kovasti on yritetty opetella reittiä kodinhoitohuoneen läpi ulos ja terassille rakennettua ramppia pitkin alas pihamaalle, jotta päästäisiin sujuvasti ulkoilemaan aina tarpeen tullen. Tai siis ennen sen tarpeen tuloa. :) Vielä vaatii hieman treeniä!
Tällä viikolla pennut täyttivät neljä viikkoa. Leikit ovat kehittyneen vähän kerrassaan, ja terävillä pikku hampailla onnistutaan välillä puremaan jo aika kovastikin niin ihmisvarpaista, sisarusten korvista kuin Vaakku-raasun tisseistäkin. Onneksi Vaakku voikin nyt lisäruokinnan myötä hyvin alkaa vähentää maitotarjoiluja.
Leikin lomassa pennut myös välillä haastelevat toisiaan, välillä kiljuvat kun kaveri puree liian kovasti ja toisiaan vähän raivostuvatkin toisillensa.
Yleensä pikkukavereilla on kuitenkin iloinen meininki ja pomppufiilis, kuten tässä parilla kaverilla pentuaitauksen siivouksen loppumetreillä. :-D
Emokoirat tapaavat imettäessään mennä laihaan kuntoon ja pudottaa turkkinsa, ja niin on todenteolla käynyt Variksellekin. Se on antanut pennuille kirjaimellisesti kaikkensa, eli on raasu itse ihan luuta ja nahkaa. Turkkikin alkoi pudota pian synnytyksen jälkeen, ja mitenkään liioitellusti ja riesaksi asti tukkaa ei toki ole ollut lähtötilanteessakaan. Pennut ovat nyt onneksi pääsemässä hyvään vauhtiin lisäruokinnan kanssa, joten jospa Vaakun ahmimista isoista ja useista energiapitoisista ruoka-annoksista alkaisi pikku hiljaa mennä syöjän itsensäkin hyväksi eikä vain maidoksi pennuille.
Tällä viikolla pennut täyttivät kolme viikkoa. Liikkuminen ja leikit kehittyvät nyt nopeasti, ja yhden viikon ero aikaisempaan - ja varmasti myös eteenpäin - on suuri. Suussa tuntuvat terävät kulmahampaat, joita sovitellaan tapporavistusyritysten kanssa niin sisaruksiin kuin ihmisnahkaan. Toisinaan sentään leluihinkin.
Pennut ovat opetelleet syömään myös kiinteää ruokaa. Ensimmäiset jauhelihanokareet ahmittiin heti ilman mitään ihmettelyjä, ja sittemmin on siirrytty syömään lautaselta. Oikein kirjaimellisesti. Jauhelihasta ja nappulasta tehdyssä mössössä pulikoidaan siis syödessä oikein huolella. Varis on lopuksi saanut siivota rippeet niin pennuista kuin ympäristöstä. Ruokailun alkupalaksi pennut saivat tällä viikolla Axilur-matolääkekuurin.
Tällä viikolla on avattu pentulan ovet myös vierailijoille. Ensimmäisinä kävivät Juha ja Jaana, sitten Annu ja Minna, ja seuraavia odotellaan!
Tänä viikonloppuna pennut muuttivat pentulaatikosta uuteen hieman isompaan asumukseen. Tila on nyt vielä pennuille vähän turhankin suuri, mutta eiköhän asia siitä korjaannu ihan itsekseen. :)
Videolla vaaleanvihreän "Lisänumeron" omat kuviot. Hän käy muitten nukkuessa seikkailemassa ja syömässä niin saa tankata just siitä hanasta mistä haluaa - tai vaikka kaikista. Paperille pissaaminenkin meni m e l k e i n putkeen. :-D
Seuraavaan klippiin puolestaan liittyy lähtötilanne, jossa vihreäpantainen pentu roikkui tiukalla imuotteella tississä kiinni Vaakun ylitse selkäpuolella. Tyyli vapaa ja kaikki hyvin kunnes ote lipesi ja pentu putosi selkäpuolelle...
Viime päivinä pennut ovat alkaneet hiljakseen muuttua marsunmötkäleistä pikkuisiksi koiriksi. Ne istua pönöttävät hienosti ja kävelevät neljällä jalalla, joskin vielä aika vaappuen ja nurin kupsahdellen. Silmät on auenneet, ja aika sameat ne vielä ovat, mutta kaikesta päätellen jotain jo nähdään. Ja kuullaankin. On se taatusti ihmeellistä kun alkaa yhtäkkiä nähdä, mitä kaikkea ympärillä onkaan!
Hieman pennut myös tapailevat leikin alkeita. Suuta käytetään vähän jo muussakin kuin syömistarkoituksessa niin kavereihin, Vaakun karvoihin, erehdyksessä omaan jalkaan kuin muuhunkin eteen sattuvaan. Kaikenlaisia haukahduksia ja purinoita pennut myös päästelevät innostuessaan. Vielä tosin nuo hereilläolohetket on hyvin lyhyitä ja suurimmaksi osaksi vaan syödään ja nukutaan. Nukkuessaan tuntuvat kyllä jo juoksevan ja touhuavan kovastikin.
Toimintakuvat jäivät vielä ensi kertaan, mutta muutama tuore söpöstelykuva otettiin.
Lankalauantaina pystytettiin olohuoneeseen pieni kuvausstudio, vaihdettiin puhtaat nauhat kaulaan ja otettiin pikkuisista ensimmäiset kunnolliset kuvat. Kuvaussää ei vieläkään ollut ihan paras siihen nähden, että pelkän luonnonvalon varassa oltiin. Monta kivaa kuvaa kuitenkin saatiin noista sydämenmurskaajista.
Kuvatessa huomasin, että vihreänauhaisella pojalla oli jo toinen silmä hieman raollaan. Tänään vaaleanpunainen tyttö kurkisteli hieman jo molemmilla silmillään. Kohta alkaa ympäristö siis valjeta pikkuisille ihan uudella tapaa. Jaloilleen nuo ovat myös jo punnertaneet kuka milläkin menestyksellä. :)
Pennut ovat nyt reilun viikon ikäisiä, ja ne ovat kasvaneet jo melko mötköiksi. Viime punnituksessa pienimmäinenkin oli hyvässä nousussa yli puolen kilon painollaan ja fawn suurimpana sai lukemakseen reilut 750 grammaa. Kaikki ovat oikein omatoimisia, eli suuntaavat ruokapöytään heti kun siihen on mahdollisuus ja syövät hanakasti. Tankattuaan ne sitten taju pois -tilassa kierähtävät vatsansa viereen lepäämään.
Variskin voi oikein mainiosti ja hoitaa seitsemän pennun katrastaan hienosti. Hullunlailla se ei puunaa ja hästää tai ole jokaisesta äännähdyksestä huolissaan. Ennemminkin se leppoisasti hoitaa sen mitä on tarpeen ja siinä se. Fiksu eläin. Taitava se on myös pitämään huolen omistaan - myös näistä pennuista. Meidän muiden koirien vahingossakaan maleksiessa pentuhuoneen eteistilan lähelle Varis käy saattelemassa ne toiseen suuntaan. Pitäisi saada tuo joskus oikein videolle, on niin jäätävä mutta silti rauhanomainen toimenpide. Varis hiipii kuin pantteri toisen koiran vierellä korvat edessä, tiukasti irvistäen ja saattelee tämän loitommas. Ja sitten kaikki on taas rennosti niin kuin ei mitään.
Tällä viikolla Varis on maanantaista alkaen ulkoillut normaalit metsälenkit muitten koirien mukana. Alkuun se saattaa vähän juoksennella, mutta muuten ulkoilu toki on melko leppoista jolkottelua ja häntä pystyssä keppien kanniskelua. Leikkaushaava on ollut koko ajan todella siistin näköinen ja hyvässä suojassa tissirivien keskellä. Vaakku ei ole siitä ollut lainkaan kiinnostunut eikä muutenkaan koko asiaa lainkaan potenut. Ajeltuun vatsanahkaan kasvava sänki sen sijaan selvästi kutittaa, joten taitaa vatsanahkaa tamppaavat pentujen pikkuiset kynnet tuntua jopa ihan mukavalta.
