Black Death Hulotte eli Aino

Vaaleanpunapantainen Black Death Hulotte jäi meille kotiin joukon jatkoksi, vaikka kotiehdokkaita olikin tarjolla. Rännin menehdyttyä yllättäin hieman ennen pentueen syntymää jäi tyhjäksi koiran paikka, jota täyttämään sai jäädä pentueen kookkain tyttö, harkitseva ja hienosti leikkivä Aino.

Black Death Hirondelle eli Tikru

Tänään Black Death Hirondelle lähti Tean mukaan ensin hieman agilitykisa- ja lomareissuun pohjoiseen ja sieltä sitten agilityn SM-kisojen kautta kotiin Villähteelle. Vauhdikas pikku pääskynen sai kutsumanimekseen Tikru ja pääsee liitelemään Tälli-tätikoiran jalanjäljille. Onnea matkaan villikon kanssa Tea ja koko perhe!

Kolme leikkikaveria

Meillä leikit jatkuvat kolmen pennun ja Variksen kesken. Varis onkin ihailtavan innokkaasti ja kärsivällisesti leikkinyt pentujensa kanssa, ja on siis tässä asiassa hyvin samankaltainen kuin Nova oli aikoinaan. Vaakkukin tuntuu olevan kovin onnellinen, kun on niin monta kivaa leikkikaveria! Kuvia 30.5.2015

Black Death Haloo eli Haloo

Lisänumerona syntynyt, vaaleanvihreäpantainen Black Death Haloo jää kotiin Oulunsaloon. Pieni ja pippurinen Haloo pääsee normaalien arkisten koiruuksien lisäksi seuraamaan Variksen, Rännin ja Novan jalanjälkiä erilaisten harrastusten pariin. Toivotaan Haloolle kovasti myötätuulta esikuviensa perässä!

Black Death Hibou eli Luna

Tänään Black Death Hibou lähti Kristiinan, Mikan ja lasten mukaan omaan kotiin Ouluun vain 15 kilometrin päähän synnyinkodistaan. Punapantainen pentu sai kutsumanimen Luna ja palautti Kristiinan muutamien vuosien jälkeen jälleen briardinomistajien joukkoon. Onnea matkaan pikku briardin kanssa Kristiina & Co!

Väki vähenee

Kolme pentua on nyt lähtenyt omaan kotiin elämän mittaiseen seikkailuun. Hieman on tietysti ollut luopumisen haikeutta ja huolta pentujen pärjäämisestä isossa maailmassa, mutta päällimmäisenä on tietysti tyytyväisyys ja ilo pentujen saamista hyvistä kodeista ja mukavista omistajista!

Meillä kotona meno tuntuu selvästi rauhallisemmalta, kun touhuamassa on "enää" neljä kahdeksanviikkoista pentua. Tällä tyttöporukalla on käyty niin siskon perheen Lissu-cavalerin luona kylässä, koiranruoka- ja pantaostoksilla eläintarvikeliikkeissä kuin Alatemmeksen keskiviikkotottiksissakin.

Black Death Happy Joe eli Remu

Tänään lähti Black Death Happy Joe pitkälle automatkalle omaan kotiin Haminaan. Vihreänauhainen pikkuherra sai kutsumanimekseen Remu, isosiskokseen ranskanbulldoggi Siirin ja tehtäväkseen perehdyttää kotiväkensä briardien ja koiraharrastusten maailmaan. Onnea matkaan pikku herran kanssa Johanna & Mikko!

Black Death Hardi eli Jäynä

Samana päivänä Outin mukaan omaan kotiin Oulaisiin lähti pentueen väripilkku Black Death Hardi eli Jäynä. Harkinnassa ja hankinnassa oli musta narttupentu, mutta jotenkin mukaan lähtikin fawn urospentu. Mustaa väriä siinä kuitenkin on aika reilusti! :) Kotona Jäynää odottaa ihmisperheenjäsenten lisäksi kaksi briardityttöä, kanoja ja kaneja sekä monet koiraharrastukset. Onnea matkaan Outi & Jäynä!

Black Death H eli Äitsch

Ensimmäinen Variksen siipien suojasta lähtijä on Black Death H eli Äitsch, joka ottikin heti siivet allensa ja lähti lentämään kohti Sveitsiä. Kotona Äitschiä on odottamassa ihmisperheenjäsenten lisäksi vanha fawn briardiherra sekä harrastus luomivyöryetsinnän parissa. Onnea matkaan pienelle pojalle suureen maailmaan, good trip home Prisca & Äitsch!

Vieraita ja valintaa

Viime viikkojenkin aikana pennuilla on käynyt paljon vieraita, mikä onkin ollut oikein tervetullutta. Kiitos vain jälleen kaikille kävijöille! Keskiviikona ja torstaina saatiin vieraita Lahden liepeiltä asti, kun Tea ja pentujen tätikoira Tälli seurueineen kävivät pentuja katsomassa ja vaikeaa valintaa tekemässä. Viime kerralla oli paljon helpompaa, kun narttupentuja oli vain kaksi. :)

Viikonlopun vapaat on hyödynnetty ja hieman arki-iltojakin käytetty vierailemalla pentujen kanssa uusissa paikoissa. Äitsch pääsi käymään Oulun lentoasemalla tutkailemassa, miltä portilta se lento kotiin ensi viikolla lähteekään. Pinkki ja Lisänumero tutustuivat Oulunsalossa eläintarvikeliike Kalakaverin valikoimiin ja mukavaan henkilökuntaan. Vihreän pojan kanssa käytiin hakemassa uusi ruokasäkki Maikkulan eläintarvikeliike Muskettikoirasta ja tavattiin siinä samalla kiva koirakaverikin. Keltsi ja Pirkko puolestaan kävivät Kaakkurin Mustissa ja Mirrissä täydentämässä puruluuvarastoja ja tervehtimässä mukavaa henkilökuntaa. Lisäksi koko porukalla on käyty Salonpään metsissä tekemässä pienet "hakutreenit".

Kuvia 16.5.2015

Voisiko se olla tämä?

Variksen sisko, pentujen täti Tälli

Maailmankuva laajenee

Leikit kotipihassa käyvät yhä touhukkaammiksi, ja maailmankuvaa onkin alettu laajentaa kodin ympäristössä yhä kauemmaksi ja lisäksi vierailemalla yhä useammin muuallakin.

Lauantaina isot pojat sininen ja virheä pääsivät ensimmäisinä remmikävelylle kauppakeskus Kapteenin pihalle ja kyläilemään siskon perheen luo Vihiluotoon. Remmissä kulkivat tietysti yhtä sujuvasti kuin kalat koukussa ja yhtään pissaa ei saatu aikaan siskon matoille! :)

Maanantaina tehtiin sitten koko porukalla luokkaretki Kiiminkiin Tassutörmälle. Siellä oli palveluskoirayhdistyksen kokous ja isojen koirien treenit, joten paikalla oli paljon ihmisiä ja koiria. Muutama pentu pääsi samalla kuulemaan ensimmäiset starttipistoolin laukausetkin - ei aiheuttanut mitään ihmeempiä reaktioita. Kaikki automatkatkin ovat sujuneet mukavasti ilman minkäänlaista pahoinvointia.

Kuvia 8.5.2015

Autoilua ja eläinlääkärissä

Kuuden viikon kynnyksellä pennut ovat päässeet ensimmäisille autoajeluilleen. Tiistaina vierailtiin siskon perheen ja cavalierinsa luona Vihiluodossa. Uuteen koiratuttavuuteen ja tämän hienoon ulkoaitaukseen tutustuttiin kiinnostuneina ja ihmistuttavuuksia pureskeltiin tottuneesti. Lissu itse ei ollut seitsemästä pentuvieraastaan niin kovin innostunut, mutta suhtautui spanielimaisella kiltteydellä.

Keskiviikon autoajelu suuntautuikin sitten Univetiin pentutarkastukseen ja mikrosirutukseen. Kaikki saivat hyvässä järjestyksessä terveystoikkarinsa ja sirun niskaansa. Mukaan varaamani raa'at naudanlihapullat ja hurjan ahneet pennut teki hommasta helppoa kuin heinänteko! Yksikään ei oikein huomannutkaan sirun laittoa ahmiessaan lihapullaansa. :)

Kuvia 6.5.2018

Vieraita Sveitsistä

Viikonloppuna saimme vierailijoita Sveitsistä. Prisca ja isänsä kävivät kolmen päivän aikana useampaan kertaan katsomassa pentuja. Samalla oli tietysti todella mielenkiintoista kuulla heidän aiemmista briardeistaan sekä koiraharrastuksista Sveitsissä.

Vierailujen myötä valintakin tuli lopulta tehtyä. Perheen ensimmäiseksi mustaksi briardiksi kahden ja puolen viikon kuluttua lähtee E'Bhenin ja Variksen vaaleansininen poika. Pikkupoikaa odottavat Sveitsin komeat maisemat ja harrastus lumivyöryetsinnän parissa (avalanche dog).

Prisca ja Black Death H, kutsumanimi kuten tulevassa kotimaassaan lausutaan [äitsch]. :)

Sohvalta käsin

Sohvalta käsin on kätevää leikkiä pentujen kanssa turvassa niitten teräviltä hampailta. Ja sitten toki voi kuitenkin lopuksi heltyä tarjoilemaan pikku huikat. :)

Paljon vieraita

Pennut ovat nyt viiden viikon ikäisiä. Vapaudesta talossa on nautittu täysin siemauksin, joten hieman protestoiden ne ovat alkuun arkiaamuina jääneet pentuaitaukseensa. Varis tarjoilee pikku piraijoille maitohuikkaa enää harvakseltaan, ja muristen ja irvistellen se kouluttaakin, että tisseihin ei enää ole asiaa käydä kiinni noin vain.

Pennuilla on käynyt paljon vieraita, ja viikonloppua kohti tahti vain kiihtyy. Mukavasti on saatu lapsivieraitakin, eivätkä pennut taidakaan tehdä sen kummempaa eroa lasten ja aikuisten välillä. Paljon on pikkukoirat jakaneet niin pieniä teräviä hampaanjälkiä kuin pusujakin. Kiitokset vain kaikille kävijöille!

Kovasti tässä tietysti pähkäillään kuka lähtisi mihinkin kotiin vai lähteekö, ja aika pitkäänhän näitä asioita on perinteisesti pähkäilty. Eiköhän tuo kuitenkin lähiviikkoina selviä.

Kuvia 30.4.2015

Ulkoilmaelämää

Pennut ovat päässeet tänä viikonloppuna ensimmäisiä kertoja ulkoilemaan. Lisäksi ne ovat saaneet kulkea talossa vapaasti muitten koirien joukossa aina kun ollaan kotosalla. On ne hauskan näköisiä pikkukoiria kulkiessaan niin tomerina ympäriinsä.

Kovasti on yritetty opetella reittiä kodinhoitohuoneen läpi ulos ja terassille rakennettua ramppia pitkin alas pihamaalle, jotta päästäisiin sujuvasti ulkoilemaan aina tarpeen tullen. Tai siis ennen sen tarpeen tuloa. :) Vielä vaatii hieman treeniä!

Kuvia 26.4.2015

Pomppufiilis

Tällä viikolla pennut täyttivät neljä viikkoa. Leikit ovat kehittyneen vähän kerrassaan, ja terävillä pikku hampailla onnistutaan välillä puremaan jo aika kovastikin niin ihmisvarpaista, sisarusten korvista kuin Vaakku-raasun tisseistäkin. Onneksi Vaakku voikin nyt lisäruokinnan myötä hyvin alkaa vähentää maitotarjoiluja.

Leikin lomassa pennut myös välillä haastelevat toisiaan, välillä kiljuvat kun kaveri puree liian kovasti ja toisiaan vähän raivostuvatkin toisillensa.



Yleensä pikkukavereilla on kuitenkin iloinen meininki ja pomppufiilis, kuten tässä parilla kaverilla pentuaitauksen siivouksen loppumetreillä. :-D

Lisää kuvia

Emokoirat tapaavat imettäessään mennä laihaan kuntoon ja pudottaa turkkinsa, ja niin on todenteolla käynyt Variksellekin. Se on antanut pennuille kirjaimellisesti kaikkensa, eli on raasu itse ihan luuta ja nahkaa. Turkkikin alkoi pudota pian synnytyksen jälkeen, ja mitenkään liioitellusti ja riesaksi asti tukkaa ei toki ole ollut lähtötilanteessakaan. Pennut ovat nyt onneksi pääsemässä hyvään vauhtiin lisäruokinnan kanssa, joten jospa Vaakun ahmimista isoista ja useista energiapitoisista ruoka-annoksista alkaisi pikku hiljaa mennä syöjän itsensäkin hyväksi eikä vain maidoksi pennuille.

Kuvia 19.4.2015

Ruokaa, leikkiä ja vieraita

Tällä viikolla pennut täyttivät kolme viikkoa. Liikkuminen ja leikit kehittyvät nyt nopeasti, ja yhden viikon ero aikaisempaan - ja varmasti myös eteenpäin - on suuri. Suussa tuntuvat terävät kulmahampaat, joita sovitellaan tapporavistusyritysten kanssa niin sisaruksiin kuin ihmisnahkaan. Toisinaan sentään leluihinkin.

Pennut ovat opetelleet syömään myös kiinteää ruokaa. Ensimmäiset jauhelihanokareet ahmittiin heti ilman mitään ihmettelyjä, ja sittemmin on siirrytty syömään lautaselta. Oikein kirjaimellisesti. Jauhelihasta ja nappulasta tehdyssä mössössä pulikoidaan siis syödessä oikein huolella. Varis on lopuksi saanut siivota rippeet niin pennuista kuin ympäristöstä. Ruokailun alkupalaksi pennut saivat tällä viikolla Axilur-matolääkekuurin.

Tällä viikolla on avattu pentulan ovet myös vierailijoille. Ensimmäisinä kävivät Juha ja Jaana, sitten Annu ja Minna, ja seuraavia odotellaan!

Kuvia 14.4.2015

Videoita

Tänä viikonloppuna pennut muuttivat pentulaatikosta uuteen hieman isompaan asumukseen. Tila on nyt vielä pennuille vähän turhankin suuri, mutta eiköhän asia siitä korjaannu ihan itsekseen. :)

Videolla vaaleanvihreän "Lisänumeron" omat kuviot. Hän käy muitten nukkuessa seikkailemassa ja syömässä niin saa tankata just siitä hanasta mistä haluaa - tai vaikka kaikista. Paperille pissaaminenkin meni m e l k e i n putkeen. :-D



Seuraavaan klippiin puolestaan liittyy lähtötilanne, jossa vihreäpantainen pentu roikkui tiukalla imuotteella tississä kiinni Vaakun ylitse selkäpuolella. Tyyli vapaa ja kaikki hyvin kunnes ote lipesi ja pentu putosi selkäpuolelle...

Pikkuisia koiria

Viime päivinä pennut ovat alkaneet hiljakseen muuttua marsunmötkäleistä pikkuisiksi koiriksi. Ne istua pönöttävät hienosti ja kävelevät neljällä jalalla, joskin vielä aika vaappuen ja nurin kupsahdellen. Silmät on auenneet, ja aika sameat ne vielä ovat, mutta kaikesta päätellen jotain jo nähdään. Ja kuullaankin. On se taatusti ihmeellistä kun alkaa yhtäkkiä nähdä, mitä kaikkea ympärillä onkaan!

Hieman pennut myös tapailevat leikin alkeita. Suuta käytetään vähän jo muussakin kuin syömistarkoituksessa niin kavereihin, Vaakun karvoihin, erehdyksessä omaan jalkaan kuin muuhunkin eteen sattuvaan. Kaikenlaisia haukahduksia ja purinoita pennut myös päästelevät innostuessaan. Vielä tosin nuo hereilläolohetket on hyvin lyhyitä ja suurimmaksi osaksi vaan syödään ja nukutaan. Nukkuessaan tuntuvat kyllä jo juoksevan ja touhuavan kovastikin.

Toimintakuvat jäivät vielä ensi kertaan, mutta muutama tuore söpöstelykuva otettiin.

Kuvia 14.4.2015

Kuvia

Lankalauantaina pystytettiin olohuoneeseen pieni kuvausstudio, vaihdettiin puhtaat nauhat kaulaan ja otettiin pikkuisista ensimmäiset kunnolliset kuvat. Kuvaussää ei vieläkään ollut ihan paras siihen nähden, että pelkän luonnonvalon varassa oltiin. Monta kivaa kuvaa kuitenkin saatiin noista sydämenmurskaajista.

Kuvatessa huomasin, että vihreänauhaisella pojalla oli jo toinen silmä hieman raollaan. Tänään vaaleanpunainen tyttö kurkisteli hieman jo molemmilla silmillään. Kohta alkaa ympäristö siis valjeta pikkuisille ihan uudella tapaa. Jaloilleen nuo ovat myös jo punnertaneet kuka milläkin menestyksellä. :)

Kuvia 4.4.2015

Kaikki hyvin

Pennut ovat nyt reilun viikon ikäisiä, ja ne ovat kasvaneet jo melko mötköiksi. Viime punnituksessa pienimmäinenkin oli hyvässä nousussa yli puolen kilon painollaan ja fawn suurimpana sai lukemakseen reilut 750 grammaa. Kaikki ovat oikein omatoimisia, eli suuntaavat ruokapöytään heti kun siihen on mahdollisuus ja syövät hanakasti. Tankattuaan ne sitten taju pois -tilassa kierähtävät vatsansa viereen lepäämään.

Variskin voi oikein mainiosti ja hoitaa seitsemän pennun katrastaan hienosti. Hullunlailla se ei puunaa ja hästää tai ole jokaisesta äännähdyksestä huolissaan. Ennemminkin se leppoisasti hoitaa sen mitä on tarpeen ja siinä se. Fiksu eläin. Taitava se on myös pitämään huolen omistaan - myös näistä pennuista. Meidän muiden koirien vahingossakaan maleksiessa pentuhuoneen eteistilan lähelle Varis käy saattelemassa ne toiseen suuntaan. Pitäisi saada tuo joskus oikein videolle, on niin jäätävä mutta silti rauhanomainen toimenpide. Varis hiipii kuin pantteri toisen koiran vierellä korvat edessä, tiukasti irvistäen ja saattelee tämän loitommas. Ja sitten kaikki on taas rennosti niin kuin ei mitään.

Tällä viikolla Varis on maanantaista alkaen ulkoillut normaalit metsälenkit muitten koirien mukana. Alkuun se saattaa vähän juoksennella, mutta muuten ulkoilu toki on melko leppoista jolkottelua ja häntä pystyssä keppien kanniskelua. Leikkaushaava on ollut koko ajan todella siistin näköinen ja hyvässä suojassa tissirivien keskellä. Vaakku ei ole siitä ollut lainkaan kiinnostunut eikä muutenkaan koko asiaa lainkaan potenut. Ajeltuun vatsanahkaan kasvava sänki sen sijaan selvästi kutittaa, joten taitaa vatsanahkaa tamppaavat pentujen pikkuiset kynnet tuntua jopa ihan mukavalta.

Painonnostajat

Hieman satunnaisesti on tullut pentuja punnittua - eikä aina viimeisimpiä tulokkaita vielä ollenkaan. Jonkinlaista käppyrää sai ruutupaperimerkinnöistä kuitenkin muodostettua.

Painonnostajan ura on lähtenyt kaikilla nousujohteisesti käyntiin. Puolen kilon rajapyykin on ylittänyt neljä pentua, joista kaksi on poikia ja kaksi tyttöjä. Höyhensarjalaisina perässä tulee kolme pentua. Yllätystytön nousu on vielä loivanlaista, mutta eiköhän sekin siitä lähde nousuun. Epätavallistahan ei ole sekään, että ensimmäisenä päivänä painot jopa hieman laskisivat.

Tässä ne nyt ovat!

Keskiviikkona, vuorokautena 61, alkoi hiljakseen tapahtua. Varhaisesta aamusta alkaen Varis läähätteli ja petaili hieman pentulaatikkoa ja lähempänä puoltayötä syntyi ensimmäinen pentu. Pieneksi yllätykseksi se sattui heti olemaan fawn. Pentueen isästä E'Bhenistä meillä ei ollut tietoa, onko se homotsygootti musta, jolloin se voi saada vain mustia jälkeläisiä vai kantaako se fawnia väriä, jolloin pennuista Variksen kanssa neljännes voisi olla fawneja - sikäli kun sattuvat noudattamaan todennäköisyyksiä. Tuo asia selvisi siis heti alkuunsa.

Kaiken kaikkiaan Variksen mahassa piileskeli kokonaiset kymmenen pentua! Seitsemän ensimmäistä syntyivät normaaliin tapaan - joskin niiden joukossa oli yksi enkelipentu. Harmittavasti loput pennut eivät kerrassaan lähteneet syntymään, ja ultran perusteella oli alettava leikkaamaan ulos kahta enkelipentua. Täydeksi yllätykseksi kahden enkelipennun takaa, aivan kohdunsarven perältä kylkiluiden alta löytyi kolmaskin pentu, ehjissä sikiökalvoissa, oikein terhakka pieni tyttö! Hieman kurja tilanne sai siis kuitenkin onnellisen päätöksen pienen yllätystytön muodossa.

Varis pikku tokkurasta huolimatta heti kotiin päästyä kiiruhti suorinta tietä pentulaatikkoon hoitamaan seitsemän ipanan pentuettaan. Seuraavana aamuna se sitten tuntui olevan jo täysin ennallaan ja oma touhukas itsensä. Täysi työ onkin varjella sitä hyppäämästä sopimattomasti terassille tai pentulaatikon laidan yli, kun ei se itse yhtään tunnu varovan. Toivotaan, että toipuminen sujuu hyvin ilman mitään tulehdusongelmia.

Pentulaatikossa Vaakun huolellisessa hoidossa mönkii siis seitsemän pentua, joista narttuja on neljä ja uroksia kolme. Yksi pentueen musta lammas eli fawn pentu tuli, ja se on siis poikapentu. Tytöt tunnistaa punaisesta, vaaleanpunaisesta, keltaisesta ja yllätystytön vaaleanvihreästä nauhasta. Sininen, vaaleansininen ja vihreä ovat poikia. Pentujen painot olivat ensimmäisessä punnituksessaan suunnilleen 350 - 430 grammaa ja ruumiinrakenne mallia rotta - ihan niin kuin Novankin pennuilla. Rännin pennuthan olivat jo syntyessään enempikin marsuja (430 - 550). :)

Nyt täällä siis hoivataan, huolehditaan ja ihmetellään noita pikkuisia mutrusuita. Voi liikkis miten hellyyttäviä ne voivat olla - ja hyväntuoksuisia! Porukan pienintä (yllätystyttö) myöten kaikki vaikuttavat oikein terhakoilta, ja Vaakkukin on erittäin omistautunut pikkuistensa hoitamiselle. Säät ja valon määrä eivät oikein ole olleet suotuisia kuvaamiselle, joten enempi/parempia kuvia otetaan vähän myöhemmin.

Odotusta

Vaakku on ollut koko tiineyden ajan hyväkuntoinen ja ulkoillut normaalit metsälenkit aivan viimeisiin päiviin saakka. Vauhdikkaampi juoksentelu toki on vähentynyt samaa tahtia mahan kasvamisen kanssa. Maha vaikuttaakin jonkin verran isommalta kuin muistelen Novalla ja Rännillä olleen, joten oma villi veikkaukseni sen sisällöstä on kahdeksan pentua.

Pentuja odotellessa on perinteisillä tykötarpeilla varustautumisen lisäksi siirrytty nykyaikaan ja viritetty kamera seuraamaan pentulaatikon tapahtumia. Voin siis milloin vain tarkistaa, miten pentulassa sujuu ja myös jakaa livekuvaa, katsella viimeisen vuorokauden tapahtumia aikajanalta sekä leikata ja tallentaa videoklippejä.

Kuvassa 57 vrk.

Kolmas tiimi!

Pentublogissa alkaa taas viiden ja puolen vuoden mittaisen tauon jälkeen tapahtua! Viime pentueen viisikosta Varikselle on nyt odotettavissa Mustasurma-ipanoita.

Variksen juoksu alkoi 7. tammikuuta, joten riiuureissu Ranskan Maurepas'han ajoittui tammikuun loppupuoliskolle. Matkaa kohteeseen oli noin 2500 km, ja se taitettiin autolla kahden laivamatkan kera Ruotsin kautta. Perillä Maurepas'ssa Varis kävi tapailemassa tositarkoituksella Ringissä ja Mondioringissä menestyksekkäästi kilpailevaa E'Bheniä (E'Bhen Noir del Pata Viento). Lisää meidän Ranskan seikkailustamme voi lukea Julkinen eläin -blogista.

Riiuureissun tuloksista näkyi kolmen ensimmäisen viikon aikana pieniä merkkejä, joskaan ei lainkaan nirsoilua ja syömättömyyttä. Päinvastoin, ruoka upposi ennätysvauhtia - ja sellaisetkin ruoka-aineet, joista aiemmin ei oltu niin välitetty. Vuorokauden 25 kohdalla saattoikin olla jo varma siitä, että kolmas tiimi Mustasurma-briardeja on tosiaan tulossa!

Kuvassa odotusta takana 39 vuorokautta.