Pikkuisia koiria

Viime päivinä pennut ovat alkaneet hiljakseen muuttua marsunmötkäleistä pikkuisiksi koiriksi. Ne istua pönöttävät hienosti ja kävelevät neljällä jalalla, joskin vielä aika vaappuen ja nurin kupsahdellen. Silmät on auenneet, ja aika sameat ne vielä ovat, mutta kaikesta päätellen jotain jo nähdään. Ja kuullaankin. On se taatusti ihmeellistä kun alkaa yhtäkkiä nähdä, mitä kaikkea ympärillä onkaan!

Hieman pennut myös tapailevat leikin alkeita. Suuta käytetään vähän jo muussakin kuin syömistarkoituksessa niin kavereihin, Vaakun karvoihin, erehdyksessä omaan jalkaan kuin muuhunkin eteen sattuvaan. Kaikenlaisia haukahduksia ja purinoita pennut myös päästelevät innostuessaan. Vielä tosin nuo hereilläolohetket on hyvin lyhyitä ja suurimmaksi osaksi vaan syödään ja nukutaan. Nukkuessaan tuntuvat kyllä jo juoksevan ja touhuavan kovastikin.

Toimintakuvat jäivät vielä ensi kertaan, mutta muutama tuore söpöstelykuva otettiin.

Kuvia 14.4.2015

Kuvia

Lankalauantaina pystytettiin olohuoneeseen pieni kuvausstudio, vaihdettiin puhtaat nauhat kaulaan ja otettiin pikkuisista ensimmäiset kunnolliset kuvat. Kuvaussää ei vieläkään ollut ihan paras siihen nähden, että pelkän luonnonvalon varassa oltiin. Monta kivaa kuvaa kuitenkin saatiin noista sydämenmurskaajista.

Kuvatessa huomasin, että vihreänauhaisella pojalla oli jo toinen silmä hieman raollaan. Tänään vaaleanpunainen tyttö kurkisteli hieman jo molemmilla silmillään. Kohta alkaa ympäristö siis valjeta pikkuisille ihan uudella tapaa. Jaloilleen nuo ovat myös jo punnertaneet kuka milläkin menestyksellä. :)

Kuvia 4.4.2015

Kaikki hyvin

Pennut ovat nyt reilun viikon ikäisiä, ja ne ovat kasvaneet jo melko mötköiksi. Viime punnituksessa pienimmäinenkin oli hyvässä nousussa yli puolen kilon painollaan ja fawn suurimpana sai lukemakseen reilut 750 grammaa. Kaikki ovat oikein omatoimisia, eli suuntaavat ruokapöytään heti kun siihen on mahdollisuus ja syövät hanakasti. Tankattuaan ne sitten taju pois -tilassa kierähtävät vatsansa viereen lepäämään.

Variskin voi oikein mainiosti ja hoitaa seitsemän pennun katrastaan hienosti. Hullunlailla se ei puunaa ja hästää tai ole jokaisesta äännähdyksestä huolissaan. Ennemminkin se leppoisasti hoitaa sen mitä on tarpeen ja siinä se. Fiksu eläin. Taitava se on myös pitämään huolen omistaan - myös näistä pennuista. Meidän muiden koirien vahingossakaan maleksiessa pentuhuoneen eteistilan lähelle Varis käy saattelemassa ne toiseen suuntaan. Pitäisi saada tuo joskus oikein videolle, on niin jäätävä mutta silti rauhanomainen toimenpide. Varis hiipii kuin pantteri toisen koiran vierellä korvat edessä, tiukasti irvistäen ja saattelee tämän loitommas. Ja sitten kaikki on taas rennosti niin kuin ei mitään.

Tällä viikolla Varis on maanantaista alkaen ulkoillut normaalit metsälenkit muitten koirien mukana. Alkuun se saattaa vähän juoksennella, mutta muuten ulkoilu toki on melko leppoista jolkottelua ja häntä pystyssä keppien kanniskelua. Leikkaushaava on ollut koko ajan todella siistin näköinen ja hyvässä suojassa tissirivien keskellä. Vaakku ei ole siitä ollut lainkaan kiinnostunut eikä muutenkaan koko asiaa lainkaan potenut. Ajeltuun vatsanahkaan kasvava sänki sen sijaan selvästi kutittaa, joten taitaa vatsanahkaa tamppaavat pentujen pikkuiset kynnet tuntua jopa ihan mukavalta.

Painonnostajat

Hieman satunnaisesti on tullut pentuja punnittua - eikä aina viimeisimpiä tulokkaita vielä ollenkaan. Jonkinlaista käppyrää sai ruutupaperimerkinnöistä kuitenkin muodostettua.

Painonnostajan ura on lähtenyt kaikilla nousujohteisesti käyntiin. Puolen kilon rajapyykin on ylittänyt neljä pentua, joista kaksi on poikia ja kaksi tyttöjä. Höyhensarjalaisina perässä tulee kolme pentua. Yllätystytön nousu on vielä loivanlaista, mutta eiköhän sekin siitä lähde nousuun. Epätavallistahan ei ole sekään, että ensimmäisenä päivänä painot jopa hieman laskisivat.

Tässä ne nyt ovat!

Keskiviikkona, vuorokautena 61, alkoi hiljakseen tapahtua. Varhaisesta aamusta alkaen Varis läähätteli ja petaili hieman pentulaatikkoa ja lähempänä puoltayötä syntyi ensimmäinen pentu. Pieneksi yllätykseksi se sattui heti olemaan fawn. Pentueen isästä E'Bhenistä meillä ei ollut tietoa, onko se homotsygootti musta, jolloin se voi saada vain mustia jälkeläisiä vai kantaako se fawnia väriä, jolloin pennuista Variksen kanssa neljännes voisi olla fawneja - sikäli kun sattuvat noudattamaan todennäköisyyksiä. Tuo asia selvisi siis heti alkuunsa.

Kaiken kaikkiaan Variksen mahassa piileskeli kokonaiset kymmenen pentua! Seitsemän ensimmäistä syntyivät normaaliin tapaan - joskin niiden joukossa oli yksi enkelipentu. Harmittavasti loput pennut eivät kerrassaan lähteneet syntymään, ja ultran perusteella oli alettava leikkaamaan ulos kahta enkelipentua. Täydeksi yllätykseksi kahden enkelipennun takaa, aivan kohdunsarven perältä kylkiluiden alta löytyi kolmaskin pentu, ehjissä sikiökalvoissa, oikein terhakka pieni tyttö! Hieman kurja tilanne sai siis kuitenkin onnellisen päätöksen pienen yllätystytön muodossa.

Varis pikku tokkurasta huolimatta heti kotiin päästyä kiiruhti suorinta tietä pentulaatikkoon hoitamaan seitsemän ipanan pentuettaan. Seuraavana aamuna se sitten tuntui olevan jo täysin ennallaan ja oma touhukas itsensä. Täysi työ onkin varjella sitä hyppäämästä sopimattomasti terassille tai pentulaatikon laidan yli, kun ei se itse yhtään tunnu varovan. Toivotaan, että toipuminen sujuu hyvin ilman mitään tulehdusongelmia.

Pentulaatikossa Vaakun huolellisessa hoidossa mönkii siis seitsemän pentua, joista narttuja on neljä ja uroksia kolme. Yksi pentueen musta lammas eli fawn pentu tuli, ja se on siis poikapentu. Tytöt tunnistaa punaisesta, vaaleanpunaisesta, keltaisesta ja yllätystytön vaaleanvihreästä nauhasta. Sininen, vaaleansininen ja vihreä ovat poikia. Pentujen painot olivat ensimmäisessä punnituksessaan suunnilleen 350 - 430 grammaa ja ruumiinrakenne mallia rotta - ihan niin kuin Novankin pennuilla. Rännin pennuthan olivat jo syntyessään enempikin marsuja (430 - 550). :)

Nyt täällä siis hoivataan, huolehditaan ja ihmetellään noita pikkuisia mutrusuita. Voi liikkis miten hellyyttäviä ne voivat olla - ja hyväntuoksuisia! Porukan pienintä (yllätystyttö) myöten kaikki vaikuttavat oikein terhakoilta, ja Vaakkukin on erittäin omistautunut pikkuistensa hoitamiselle. Säät ja valon määrä eivät oikein ole olleet suotuisia kuvaamiselle, joten enempi/parempia kuvia otetaan vähän myöhemmin.

Odotusta

Vaakku on ollut koko tiineyden ajan hyväkuntoinen ja ulkoillut normaalit metsälenkit aivan viimeisiin päiviin saakka. Vauhdikkaampi juoksentelu toki on vähentynyt samaa tahtia mahan kasvamisen kanssa. Maha vaikuttaakin jonkin verran isommalta kuin muistelen Novalla ja Rännillä olleen, joten oma villi veikkaukseni sen sisällöstä on kahdeksan pentua.

Pentuja odotellessa on perinteisillä tykötarpeilla varustautumisen lisäksi siirrytty nykyaikaan ja viritetty kamera seuraamaan pentulaatikon tapahtumia. Voin siis milloin vain tarkistaa, miten pentulassa sujuu ja myös jakaa livekuvaa, katsella viimeisen vuorokauden tapahtumia aikajanalta sekä leikata ja tallentaa videoklippejä.

Kuvassa 57 vrk.

Kolmas tiimi!

Pentublogissa alkaa taas viiden ja puolen vuoden mittaisen tauon jälkeen tapahtua! Viime pentueen viisikosta Varikselle on nyt odotettavissa Mustasurma-ipanoita.

Variksen juoksu alkoi 7. tammikuuta, joten riiuureissu Ranskan Maurepas'han ajoittui tammikuun loppupuoliskolle. Matkaa kohteeseen oli noin 2500 km, ja se taitettiin autolla kahden laivamatkan kera Ruotsin kautta. Perillä Maurepas'ssa Varis kävi tapailemassa tositarkoituksella Ringissä ja Mondioringissä menestyksekkäästi kilpailevaa E'Bheniä (E'Bhen Noir del Pata Viento). Lisää meidän Ranskan seikkailustamme voi lukea Julkinen eläin -blogista.

Riiuureissun tuloksista näkyi kolmen ensimmäisen viikon aikana pieniä merkkejä, joskaan ei lainkaan nirsoilua ja syömättömyyttä. Päinvastoin, ruoka upposi ennätysvauhtia - ja sellaisetkin ruoka-aineet, joista aiemmin ei oltu niin välitetty. Vuorokauden 25 kohdalla saattoikin olla jo varma siitä, että kolmas tiimi Mustasurma-briardeja on tosiaan tulossa!

Kuvassa odotusta takana 39 vuorokautta.